EU ja Valtakunnallinen jätesuunnitelma velvoittavat Suomea panostamaan jätteen ennaltaehkäisyyn, kierrätykseen ja energiahyötykäyttöön paljon nykyistä enemmän. Yksityiset yritykset ovat tämän kehitystyön kärkijoukoissa.
Jätteiden hyötykäyttöä tulee tehostaa sekä raaka-aineiden kallistumisen että ympäristön hyvinvoinnin vuoksi. Myös EU on ottanut jätedirektiivissään tiukan linjan: jätteiden synnyn ehkäisy ja hyötykäyttö ovat ensisijaiset toimenpiteet. EU:n komission tammikuussa julkaiseman selvityksen mukaan jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin edelleen valtavia eroja. Eräissä jäsenvaltioissa on lähes kokonaan luovuttu jätteiden kaatopaikalle sijoittamisesta, toisissa taas yli 90 prosenttia haudataan yhä maahan. Kierrätysaste vaihtelee muutamasta prosentista 70 prosenttiin, eikä Suomi ole kierrätyksen suhteen suinkaan mallioppilas.
Myös valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa ja tulevassa jätelaissa jätehierarkian ylin taso on luonnollisesti jätteen synnyn ehkäisy. Tavoitteena on, että yhdyskuntajätteen määrä saadaan kääntymään laskuun vuoteen 2016 mennessä. Yhdyskuntajätteestä tulisi kierrättää materiaalina 50 prosenttia ja hyödyntää energiana 30 prosenttia.
Erityisesti materiaalikierrätyksen ja kierrätyspolttoaineen valmistuksen saralla yksityiset yritykset ovat viime vuosikymmeninä toimineet innovaattoreina.
Arvokas raaka-aine
Jäte on arvokasta raaka-ainetta. Materiaalikierrätykseen kelpaamattomista jätteistä valmistettava kierrätyspolttoaine korvaa voimalaitoksissa ja teollisuudessa fossiilisia polttoaineita parhaimmillaan yhden suhteessa yhteen.
Materiaalikierrätyksen ja kierrätyspolttoaineen valmistuksen tulevaisuudennäkymiä varjostavat kuitenkin suunnitelmat sekajätteen polttolaitosten laajamittaisesta rakentamisesta. Toisin kuin kierrätyspolttoaineen kohdalla, sekajätteen arinapoltossa jätteet poltetaan lajittelematta, ja jätteen sisältämä kierrätyskelpoinen materiaali tuhoutuu.
Sekajätteen poltossa energiantuotannon hyötysuhde on kierrätyspolttoaineita huonompi, eikä sähköä saada tuotetuksi yhtä tehokkaasti.
Sekajätteen polttolaitoksia on Suomeen suunnitteilla useita, ja valmistuessaan ne tarvitsevat säännöllisen polttoainevirran. Tämä ei tue jätteen synnyn ehkäisyä eikä kierrä-tystavoitteisiin pääsemistä.
Teksti: Lauri Haapanen Kuvat: YYL ja Jufo Peltomaa
Artikkeli julkaistiin Ympäristöyritysten liiton erikoisjulkaisussa keväällä 2011.
Ikkunat ja ovet eivät kuulu kaatopaikalle
Stena Recycling on kehittänyt yhdessä Skaala-konsernin kanssa toimintamallin, jolla saneerauskohteista purettavat ikkunat ja ovet voidaan tehokkaasti kierrättää. Yhteistyö on valtakunnallista ja koskee yli 100 000 ikkunaa ja ovea vuodessa.
Stena Recyclingin tuotepäällikkö Kimmo Laaksonen kertoo, että työmailla tehdyn lajittelun jälkeen puujäte ja uusien ikkunoiden ja ovien pakkausmateriaalit jalostetaan voimalaitoksiin kierrätyspolttoaineeksi. Metalli jatkaa elinkaartaan metallinkeräyksessä, ja villa jalostuu eristysvillaksi. Kierrätyslasi kelpaa lämmöneristeeksi tai lasin raaka-aineeksi.
– Kun ottaa huomioon logistiikkahyödyn ja säästyneet kaatopaikkamaksut, rahallinen etu voi alueesta riippuen olla jopa useita kymmeniä prosentteja, Laaksonen kertoo.
Lisäksi uusi toimintamalli on välttämätön askel kohti tehokkaampaa kierrätystä.
– Materiaalin hyötykäytön ja kierrätyksen lisääntyminen on turvattu tehokkaan kierrätysliiketoiminnan tuotekehityksen kautta.
Neljä miljoonaa kiloa vuodessa
AkkuSerin tuotantolaitos Nivalassa vihittiin käyttöön jo vuonna 2006.
– Akkujen ja paristojen kierrättäminen on erittäin tärkeää. Ne ovat paitsi ongelmajätettä, myös niiden metallit ovat ehtyvä luonnonvara, muistuttaa AkkuSer Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Pudas.
Syksyllä 2008 Suomessa astui voimaan laki, joka velvoittaa tuottajat kierrättämään akkunsa ja paristonsa.
– Tuotantokapasiteettimme riittää käsittelemään ja kierrättämään kaikki Suomesta kerättävät paristot ja kuiva-akut, Pudas kertoo.
Kaikkiaan AkkuSerin 14 työntekijää kierrättää kehittyneen tekniikan ja automatiikan avulla neljä miljoonaa kiloa vuodessa.
AkkuSerin kehittämällä kuivateknologialla metallit voidaan irrottaa jätteettömästi ja ilman perinteisen prosessin vaatimaa 2 000 asteen lämpötilaa. Ja kehitystyö jatkuu.
– Tällä hetkellä meillä on käynnissä Tekes-hanke, jossa etsitään ratkaisua alkaliparistoissa olevan sinkin ja mangaanin erottamiseksi kemiallisesti.
2012.